Kuusi, metsäkuusi, euroopankuusi
Kuusi on ”nuorin” havupuumme, se on levinnyt Suomeen idästä noin 5 000 vuotta sitten. Kuusi on yleinen, se kasvaa korkeammaksi kuin muut metsäpuut. Kuusen sanotaankin olevan puiden metsän kuningas. Suomen suurin kuusi kasvaa Muuramessa, Kuusimäen suojelualueella. Sen pituus on noin 43 metriä. Ikää tällä kuusivanhuksella on noin 150-vuotta.
Suomessa kasvaa kaksi kuusi lajia, Etelä- ja Keski-Suomessa euroopankuusi ja Pohjois-Suomessa siperiankuusi. Euroopankuusi kasvaa luontaisesti Pohjois- ja Keski-Euroopassa sekä istutettuna myös Pohjois-Amerikassa.
Siperiankuusen luontainen kasvualue on Pohjois-Fennoskandiassa ja Luoteis-Venäjällä. Siperiankuusen, lapinkuusen latva on kartiomainen ja kapea siitä käytetään myös nimeä kynttiläkuusi.
Kuusi on toiseksi yleisin metsäpuu Suomessa. Kuusella on karkea runko ja teräväkärkiset neulaset. Kuusi kasvaa noin 30 metriä korkeaksi ja sen kävyt ovat isoja. Kuusi kukkii ja tuottaa käpyjä noin 40 -vuotiaana. Hyviä käpyvuosia on suunnilleen 10-12 vuoden välein. Käpyjen määrä puissa vaihtelee suuresti. Parhaimmillaan kuusessa voi olla tuhat käpyä. Tavallisesti yhdessä puussa on noin 100-150 käpyjä. Kävyn sisällä on noin 100-200 siementä, ne kypsyvät syyskesällä.
Kuvassa on emikukinto, joka kasvaessaan kääntyy alaspäin ja siitä muodostuu käpy.
Kuusella on lukuisia luontaisesti kasvavia erikoismuotoja joita käytetään myös koristeistutuksiin esim. käärmekuusi ja surukuusi. Muita kasvumuotoja ovat mm. lyhytkasvuinen tapionpöytä sekä tuulenpesäkuusi ja mattokuusi.
Kuusi puuteollisuudessa ja rakentamisessa
Kuusi on tärkeä raakapuu teollisuudelle, sen osuus kaikesta puutavarasta on noin 40 %. Kuusisellusta valmistetaan hienoja paperilaatuja ja viskoosikuituja. Sitä käytetään myös vanerin valmistamiseen.
Kuusi on kestävä ja monipuolinen rakennusmateriaali. Se on kevyttä ja väriltään vaaleaa. Väri säilyy vaaleana paremmin kuin männyssä. Puutavaran kuivatuksessa kuusesta erittyy vähemmän pihkaa kuin männystä. Sahatavarana kuusta käytetään mm. ulkolaudoituksissa sekä sisustuspaneelissa ja listoissa. Perinteisesti kuusta on käytetty kanteleiden ja kitaroiden valmistukseen. Hyvin kosteutta kestävänä kuusi on hyvä puu kattopäreisiin.
Keski-Euroopassa myydään sahatavarana Euroopankuusta kauppanimillä Sapin du nord ja Sapin blanc. Nimet aiheuttavat sekaannusta, sillä ranskassa Sapin blanc on saksanpihta (Abies alba). Sapin nimi ei kuulu lainkaan kuuselle vaan pihdalle. Euroopankuusi on ranskaksi Èpicéa commun ja saksaksi Gemeine Fichte.
Oi kuusipuu
Jouluperinteen vuoksi kuusi on lähes kaikille tuttu puu. Saksalaisesta perinteestä lähtöisin oleva joulukuusi (tannenbaum) ei kuitenkaan ole metsäkuusi. Saksassa ja muualla Euroopassa joulukuuseksi kelpaa balsamipihta (Abies balsamea), saksanpihta (Abies alba) tai kaukaasianpihta (Abies nordmanniana). Pikkuhiljaa yhä enenevässä määrin suomalaisille joulukuusimarkkinoille tuodaan muualta Euroopasta tuontitavarana joulu”pihtoja”. Miksi aito suomalainen metsäkuusi ei enää kelpaa?
Monikäyttöinen kuusi
Kuusen kaikkia osia latvasta juuriin voi hyödyntää monin tavoin. Kuusi on hyvä polttopuu, vaikka se havupuuna räiskyy poltettaessa. Ruskeita, kuivahtaneita käpyjä voi polttaa tai käyttää grillaamiseen. Kävyistä saa kuuman lämmön.
Ennen vanhaan kuusen kuorta on käytetty nahkojen parkitsemiseen ja neulasia oluen valmistamiseen.
Kerkät
Eräissä lähteissä mainitaan kerkkien keruun vahingoittavan puuta. METLAN tutkimuksen mukaan kerääminen ei vaikuta puiden terveyteen, eikä oksien vuosikasvaimien kerääminen vähennä kuusten pituuskasvua. Latvakasvuston poistaminen sen sijaan hidastuttaa puun paksuuskasvua. Kerkkien toistuva kerääminen vaikuttaa kuitenkin puun ulkonäköön. Kerkkien kerääminen ei kuulu jokamiehen oikeuksiin.
Ravinnoksi kerätään vaaleanvihreät ja pehmeät vuosikasvaimet, kerkät. Keruuajankohta on keväällä – alkukesällä. Versot leikataan saksilla niin, ettei mukaan tule vanhaa versoa. Tuoreena käytetyt kerkät sisältävät runsaasti C- ja A-vitamiinia sekä kivennäisaineita.
Allergisille kerät saattaa aiheuttaa oireita. Kerkkien ravintokäyttöä ei suositella henkilöille joilla on astma tai munuaissairauksia.
Miedon makuisia kerkkiä voi käyttää tuoreena tai säilöä pakastamalla.
Ne sopivat käytettäväksi pieninä määrinä salaateissa tai leipätaikinan mausteena. Kerkistä voi valmistaa kerkkäjuomia tai kerkkäsiirappia.
Kuusenkerkkäsiirapin ja kerkkäjuoman resepti löytyy Ruoka ja säilöntä sivulta.
Kylvyksi tai hauteeksi kerkkiä tai havuja liotetaan kuumassa vedessä noin 5-15 min.
Pihka
Pihkan tehtävä on suojella puuta tauteja, tuholaisia ja sieniä vastaan. Pihka sisältää hartseja, antiseptisiä aineita ja eteerisiä öljyjä. Tuore pihka on erittäin tahmeaa ja tarttuvaa. Pihkan vanhetessa eteeriset öljyt haihtuva ja pihka kovettuu.
Perinteisesti pihkaa (kuusen tai männyn) on kerätty puun rungon vauriokohdista ympäri vuoden. Luontaisia pihkavuotoja on eniten vanhoissa metsissä. Pihkan kerääminen ei kuulu Jokamiehenoikeuksiin.
Perinteisellä keruumenetelmällä pihkan irrotukseen käytetään puukkoa tai kirvestä. Rungossa olevat kovettuneet pihkapallerot tai norot napautetaan työvälineellä irti keruupussiin. Tavallisesti luontaisesti syntyneet pihkavalumat irtoavat ilman työvälinettäkin. Paras keruuajankohta on kevät.
Etelä-Ranskassa, Espanjassa ja Portugalissa pihkan perinteinen keruutapa on ollut jo hyvin kauan pihkan juoksutus elävistä puista. Alueilla viljellään juoksutusta varten pihkapuita. Niistä voidaan juoksuttaa pihkaa jopa 50 vuotta.
Pihkan kysynnän lisääntyessä Suomessakin on ryhdytty keräämään pihkaa myös juoksuttamalla.
Pihkan valutus, juoksutus
Kuvassa vanha pihkan juoksutuskuvio
Rungosta poistetaan ensin kaarnaa. Runkoon lovetaan kalanruotokuvio eli rilli. Kuvion keskelle tehdään pystyviilto ja sen molemmille puolille vinoviiltoja. Vinoviiltoja lisätään kun vanhoista viilloista pihkan valuminen tyrehtyy. Viiltokuvion alaosaan kiinnitetään keruuastia.
Pihkan käyttö
Pihkaa voi pureskella kuten purukumia, se vaikuttaa suussa ja hampaissa desinfioivasti. Purupihkaksi kerätään pieni nokare kuivettunutta pihkaa. Maku on aluksi karvas ja pureskelu lisää syljeneritystä. Tovin pureskelun jälkeen pihkan maku laimenee ja väri vaalenee.
Pihkaa on käytetty saippuan valmistukseen sekä koneiden ja laitteiden luistonestoaineisiin. Kansanlääkinnässä pihkalla on hoidettu haavoja, peräpukamia ja paiseita. Eläinlääkinnässä pihkaa on käytetty hevosilla kavioiden ja lehmillä utareiden hoitoon.
Pihkavoidetta voi ostaa nykyisin apteekista tai valmistaa itse. Voiteella hoidetaan mm. haavoja, bakteeritulehduksia, palovammoja ja ihottumaa. Pihkavoiteen tehoa on tutkittu tieteellisesti 2000-luvun alussa Kolarin terveyskeskuksessa.
Erilaisia perimätietona kulkeneita pihkavoidereseptejä ja valmistustapoja on olemassa lukuisia. Reseptejä pihkavoiteen valmistamiseen löytyy googlettamalla.
Juuret
Kuusen juuria voi käyttää perinteiseen tapaan punontamateriaalina. Juuret soveltuvat myös muihin käsitöihin, kudonnaisiin ja virkkaukseen.
Juurien keräämiseen pitää olla maanomistajan lupa.
Kuusen juuret kasvavat lähellä maan pintaa. Juuria kerätään maan ollessa sulana. Keväällä juuren kuori irtoaa paremmin. Paras ja helpoin keruupaikka on hiekkamaa. Juuria kerätään noin 3-4 metrin etäisyydeltä rungosta. Yhden puun ympäriltä ei saa kerätä kaikkia juuria.
Juuret irtoavat varovasti käsin vetämällä ja ravistamalla. Juuri katkaistaan puukolla. Kerättävät juuret voivat olla hyvin ohuita aina noin 2- 3 cm paksuisiin asti. Paksut juuret halkaistaan kahtia.
Juurista poistetaan heti kuori ja ne kierretään löyhästi kiepille. Juuret käytetään tuoreena tai säilytetään muovipussissa pakastimessa. Kuivia juuri ei voi käyttää käsitöihin. Kuivuneet juuret voi kuitenkin liottaa lämpimässä vedessä notkeiksi.
Oksat ja kävyt
Kuusen oksia, hakoja voi hyödyntää ympäri vuoden. Vanha ja perinteisin käyttötapa lienee ulkoportaiden eteen asetellut kuusen oksat jalkineiden puhdistamista varten.
Kuusen oksia voi käyttää monenlaisten havukoristeiden tekemiseen esim. pallot, kranssit tai havuköynnökset. Havutöitä tehdessä on hyvä suojata käden pihkalta ja pistoksilta kunnon käsineillä.
Käpyjen hyödyntäminen askarteluun ja koristeeksi on luonnonmateriaalin perinteisimpiä käyttötapoja.
Lankojen värjäys
Värjäykseen voi käyttää käpyjä tai neulasia. Värisävyt vaihtelevat punaruskeasta harmaaseen.
Nuoret vihreät kävyt: vihreänkeltaista alunapuretuksella.
Ruskeat kävyt: punakeltaista alunapuretuksella.
Maassa talvehtineet ruskeat kävyt: punertavanharmaata alunapuretuksella. Kuivat ja auringon polttamat kävyt: kahvinruskeaa alunapuretuksella.
Kuusen neulaset: harmaankeltaista alunapuretuksella ja tuhkanharmaata rautapuretuksella.
Kuusen sienetKuusen seurassa viihtyviä sienilajeja on runsaasti. Eräät lajit ovat erikoistuneet lahottamaan vain kuusta. Toiset lajeista muodostavat sienijuuren (mykoritsa ) vain kuusen kanssa mm: Herkkutatti pikkurousku suippumyrkkyseitikkiKuusi nimeen viittaavia sienilajeja on koko joukko mm: Kuusenjuurikääpä, kuusenkynsikääpä, kuusenkäpynahikas, kuusenkääpä, kuusenleppärousku, kuusenneulasmaljakas, kuusenneulasnahikas, kuusenpunikkitatti, kuusensuomuorakas, kuusentuoksuvalmuska, kuusenvyörousku, kuusihaarakas, kuusihapero, kuusiherkkusieni, kuusihytykkä, kuusilahokka, kuusilahorusokas, kuusimaljakas, kuusinahakka, kuusinapalakki,kuusiruostevinokas, kuusiseitikki, kuusiukonsieni.
Muita yleisiä kuusen, mutta myös muiden puulajien kanssa kasvavia lajeja ovat mm: Sikurirousku, vaaleaorakas, lampaankääpä ja valkokärpässieni.Vielä lopuksi on mainittava hauskanniminen sieni joka saa mielikuvituksen lentämään. Erittäin harvinainen kuusipiponen (Flagelloscypha abieticola). Se kuuluu kantasieniin ja on kooltaan hyvin pieni.